Palasin viime maanantaiyönä firman kustantamalta konferenssimatkalta Italiasta. Torinon lähistöllä sijaitsevaan Sauze d’Oulxin pikkukylään suuntautunut matka oli käytännössä räätälöity lasketteluun, mutta koska lumilauta on käsissäni lähinnä eräänlainen joukkotuhoase, skippasin moisen touhun ja sen sijaan tutustuin sekä Torinoon että itse kylään.

Lento lähti perjantaina iltapäivästä ja perillä Sauze d’Oulxissa oltiin iltakymmenen jälkeen. Pakollinen konfferenssitteluosuus hoidettiin tyylikkäästi – lauantaiaamuna peräti tunnin Powerpoint-shown jälkeen oli areena vapaa omatoimiseen mäenlaskuun tai päiväreissuun Torinoon. Valitettavasti yksittäinen päivä oli kovin pieni aika Torinon kunnolliseen näkemiseen ja kokemiseen. Jonkinlainen kuva mestasta syntyi kuitenkin siinä määrin että sinne pitää mennä uudelleen paremmalla ajalla.

Torinossa on oma suklaaerikoisuus nimeltään gianduja. Maultaan tämä on lähinnä mignonmunamassaa jonka sekaan on heitetty hasselpähkinöitä – toisin sanoen erinomaisen maistuvaa ja crackin lailla riippuvuutta kehittävää kamaa, jota tulikin hankittua kotiin vietäväksi. Saa nähdä riittääkö sitä pääsiäiseksi yhtään tätä menoa. Suosittelen lämpimästi.

Reissulla tuli huomattua että ruotsalaiset eivät olleet vielä tajunneet Jägermeisterin ja Red Bullin yhdistelmän (=jägerbomb) upeaa funktionaalista makua, vaan olivat kovasti ihmeissään että a) joku sotkee Red Bullia viinaan, b) moista yhdistelmää voi ylipäänsä kuvitella juovansa. Yritin kovasti selittää että drinkki on hyvä ja kovin tunnettu ja lähestulkoon kaikkien coolien, hyväntuoksuisten, kauniiden ja menestyvien ihmisten nauttima ympäri maailman.

Myyntipuheeni upposikin muutamaan työkaveriini – valitettavasti hotellin baarista loppui jekku samalla kun olin aikeissa tarjota jägerbombeja. (”Emme saaneet jägermeistereitä koska Jani joi baarin tyhjäksi”) Jälleen uutta Suomi-legendaa maailmalle siis. Näen jo tarinan evoluution: “työporukan konferenssimatkalla suomalainen konsultti ryyppäsi hotellin baarin tyhjäksi, joo näin itse, ainakin 10 pulloa jägermeisteriä, sitten löi puukon tiskiin ja huusi PÄRRRKELE JÄÄGERBOMB” tms.

Kyseessä oli minulle ensimmäinen reissu ulkomaille työporukan kera. Aiemmilla, Ruotsiin suuntautuneilla tapahtumilla ja iltamilla, olivat ihmiset, joiden kanssa en töiden merkeissä ole usein tekemisissä, vaikuttaneet kenties hieman varautuneilta. Nyt jo selkeästi useampi teki tuttavuutta – ehkäpä lisääntyneet yritykseni kommunikoida ruotsiksi vaikuttivat asiaan. Huomasin keskustelun ikäänkuin kuolevan hieman tuntemattomampien kanssa miltei joka kerta kun oli pakko vaihtaa englantiin. Toisaalta täysin kuutamolle puhuttu ruotsi piti keskustelukumppanien mielenkiinnon yllä, joten tarinan opetus tältä osin: sönkötä ruotsia, vaikka se menisi aivan päin helvettiä!