Europarlamenttivaalit ovat pian. Ketä kiinnostaa? Minua kiinnostaa, sillä minua rassaa eräs asia.

Mielestäni kaikille yhteistä kulttuuria ei ole järkevää sitoa muutaman suuren yrityksen tulovirran osaksi jopa 70+ vuotta teoksen teon jälkeen, oli artisti elossa tai ei. Lisäksi, mielestäni on järkyttävää että Itä-Saksassa kaikkia valvova ja mielivaltaisesti toimiva valtion poliisi Stasi oli Iso Paha Juttu, mutta tekijänoikeusasioihin yhdistettynä stasimaisten rakenteiden upottaminen yhteiskuntaan koetaan haluttavaksi ja jopa välttämättömäksi.

Älyttömintä asiassa on “tämä on artistin etujen vuoksi”-argumentointi. Jos mediayhtiöt ovat todella noin huolissaan artisteista niin asia on hyvin helppo korjata: mediayhtiöt maksakoon artisteille enemmän rahaa. Kyllä, tämä tarkoittaisi voittomarginaalien pienenemistä koska kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan enemmän ja enemmän samasta tuotteesta. Voittomarginaalien kutistuminen on pieni hinta artistin hyvinvoinnista, eikös?

Lisäksi, hyvin harva muusikko elää yksinomaan levytuloilla tai edes Gramex-korvauksilla ja joutuu esimerkiksi keikkailemaan jotta saisi tarpeeksi tuloa. Miksi? Eikö teoksista maksettu korvaus olekaan sopivan suuri? Won’t someone please think of the artist.

Miksi artistille ei siis makseta reilua palkkiota? Siksi, koska artistilla on hyvin vähän tekemistä tämän asian kanssa.

Homma menee jotenkin näin: nyt kun tuotantokapasiteetista leijonanosa on ulkoistettu Kiinaan ja Intiaan, on samalla tuhottu länsimaiden kyky kilpailla tuottamalla konkreettisia hyödykkeitä kuten esimerkiksi puhelimia, radioita, ja autoja. Länsimaiden ainoa mahdollisuus saada tuloja jäljelläolevasta tuotannosta on muuttaa pelin sääntöjä: kehityksenä näyttää olevan immateriaalihyödykkeiden, kuten musiikin ja elokuvien, tuotannon nostaminen samalle tasolle konkreettisten materiaalisten hyödykkeiden kanssa. Tämä onnistuu vain vahvalla lainsäädännöllä ja valvonnalla, koska on paljon helpompaa kopioida Britney.mp3 kuin kopioida Toyota-auto.

Ongelmana on että kyseinen vahva lainsäädäntö pitäisi saattaa voimaan ympäri maailmaa. Jos maat kuten Kiina, Intia ja Venäjä eivät yksinkertaisesti lähde leikkiin mukaan, homma ei toimi. Itse en usko että kyseinen vahva lainsäädäntö tulee tapahtumaan ympäri maailmaa, ei edes salassa puuhattavan ACTA-paketin myötä.

Ennenkuin kyseinen lainsäädäntö on paikoillaan ympäri maailmaa, en näe lainkaan järkeväksi rakentaa stasimaista valvontakoneistoa ikäänkuin etukäteen. Olenkin miettinyt sopivaa tapaa vastustaakseni tätä kehitystä, ts. olen etsinyt tapoja heristää uhmakkaasti keskisormeani niille poliittisille ja taloudellisille tahoille jotka tätä kehitystä ajavat.

Nyt olen löytänyt pienenpienen keinon. Piraattipuolue vastustaa edellä kuvaamaani kehitystä. Ongelmana on, että Suomen Piraattipuolue ei ole vielä saanut tarpeeksi kannattajakirjoja kasaan. Toisin sanoen, en voi äänestää suomalaisen Piraattipuolueen ehdokasta. Toisaalta, Ruotsin Piratpartiet on jo puoluerekisterissä ja asettanut ehdokkaita europarlamenttivaaleihin.

Koska asun Ruotsissa, saan äänestää europarlamenttivaaleissa ruotsalaisia puolueita ja ruotsalaisia ehdokkaita. Tämä vaatii vain ilmoituksen lähettämistä, jonka jälkeen voin äänestää Ruotsissa.

Ruotsin Piratpartiet tulee siis saamaan ääneni. En ole yksin, sillä kansalaisten salakuuntelun laillistaminen FRA-lain myötä ja The Pirate Bay -sivustoa vastaan äskettäin käydyn oikeudenkäyntifarssin ensimmäinen osakilpailu aiheutti voimakasta epätyytyväisyyttä ja liikehdintää Ruotsissa.

Rohkenenkin väittää että Piratpartietilta menee ainakin yksi, ellei peräti kaksi ehdokasta europarlamenttiin.

Take that, kabineteissa kähmivä mediateollisuus! Demokratia etenee, stasikehitys mätänee!! The revenge of the nerds!!!