Vaalipäivä on tänään! Olen käynyt jo ennakkoäänestämässä täällä, itse asiassa paikallisen suomalaisseuran tiloissa, ts. kovin suomalaishenkisessä ja kodikkaassa rantasaunan yhteyteen rakennetussa kerhotilassa. (Ilmeisesti suomalaisten suuren määrän johdosta on äänestyspaikat hajautettu ympäri maata. Onneksi, sillä näin vältyin tetsaamasta Suomen suurlähetystöön jonnekin Gärdetin tuolle puolen.)

Ruotsissa jännitetään yleisesti Suomen vaalitulosta juurikin PS:n takia. Ruotsiksi puolueen nimi “Sannfinnländarna” kuulostaa jokseenkin pahaenteisen arjalaiselta, sillä suora käännös siitä olisi “tosi/todelliset suomalaiset”, ja tämähän implikoi että muut ovat epätosia suomalaisia, ja jotenkin valheellisia/vääriä, huonolaatuisia muovikopiosuomalaisia. Ruotsalaiselle “kaikki ihmiset ovat samanarvoisia”-ideaalille pohjautuvalle oikeustajulle tämä ajatus ei sovellu, olkoonkin että kansakunta ja etenkin sen media näyttäisi hiljaisesti hyväksyvän ökyrikkaiden erioikeudet mm. enemmän ja vähemmän säännöllisesti ilmenevien kokaiiniporsastelujen muodossa.

Toisaalta, Ruotsin huolta voi myös yrittää ymmärtää taannoisen oikeistolaisen ja siirtolaisvastaisen Sverigedemokraterna-puolueen vaalivoiton kautta tarkasteltuna. Ruotsissa kun on poliittisesti epäkorrektia arvostella Ruotsin siirtolaispolitiikkaa, joten siirtolaisvastaisen puolueen vaalivoitto oli melkoinen herätys. Jotkut näkevät erinäisten siirtolaisvastaisten oikeistopuolueiden nousussa trendin joka lopulta päättyy marssimusiikin pauhuun, hakaristilippujen liehuntaan ja Hitlerjügendin partiolaisnuorukaisten väkisin ovelta ovelle suorittamiin kanelipullamyynteihin.

En äänestänyt PS:ää. Tästä huolimatta en suinkaan näe PS:ää minkäänlaisena natsipuolueena. He ovat lähinnä jonkinlaiseen suomalaisen menneisyyden kansallistunnon fantasiamaailmaan kaipaavia nostalgikkoja, joiden lupauksia nykymaailman menoon kyllästyneet tavalliset suomalaiset ihmiset ahnaasti kuluttavat. Voiko Suomi eristäytyä muusta maailmasta, erota EU:sta, muuntua jonkinlaiseksi puoliavoimeksi Pohjois-Koreaksi jossa kaikilla on töitä ja jossa eläkkeet ovat ylitsevuotavan runsaat? Teoriassa kyllä, käytännössä ei.

Eristymistä parempi strategia on mielestäni sekä sinisilmäisyyden että naiivin “olemme maailman paras kansa”-ajattelun lopettaminen. Ei ole olemassa maalia, jonka voi kerran tavoittaa ja sen jälkeen maata perseellään Urheiluruutua tuijottaen vailla jatkoponnisteluja. Maailma muuttuu, ja pitää muuttua mukana – tästä huolimatta voi ajaa omaa linjaa ja edistää omia etujaan.

Itse epäilen että Perussuomalaiset saavat kannatusta n. 20% tienoille – joka tapauksessa heistä ei tule suurinta puoluetta. Tästä seuraa, että PS joutuu oppositioon, sillä PS:n eurobailout-mielipiteiden takia ei kukaan muista suurpuolueista halua tehdä yhteistyötä PS:n kanssa. Toisaalta, esitän tässä “hyödylliset idiootit”-salaliittoteorian: PS hallituksessa voisi blokata persaukisten euromaiden raha-avun, ja tällöin mm. Saksa voisi säilyttää kasvonsa ja silti olla kustantamatta lapasista lähtenyttä kulutusjuhlaa.

Joka tapauksessa vaalit 2011 sekoittavat pakkaa. Lisää kusta muurahaispesään.