- Haluamme varmistaa, ettei aluksella ollut lastina muuta kuin puuta. Kaappauksen syy ei ole vielä selvillä, Venäjän asevoimien komentaja Nikolai Makarov sanoi.

Eikä siinä vielä kaikki. Bolshoi-teatteri nimittäin jatkuu:

- Emme sulje pois mahdollisuutta, että Arctic Sea kuljetti muutakin kuin puuta, syyttäjäviraston tutkija Alexander Bastrykin sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Suuressa maailmassa toki suuren maailman malliin, mutta tuskinpa sielläkään edes puolentoista miljoonan euron puulastin takia lähetetään viittä sota-alusta, mukaanlukien ydinsukellusveneitä, epämääräisen “merirosvojoukon” perään.

Muita uutisia Venäjältä: Medvedev julistettiin tänään jumalaksi. Dmitrin urakehitys on jokseenkin ihailtava: lakimies, Gazpromin hallituksen jäsen, varapääministeri, presidentti, jumala.

Mielestäni kaikille yhteistä kulttuuria ei ole järkevää sitoa muutaman suuren yrityksen tulovirran osaksi jopa 70+ vuotta teoksen teon jälkeen, oli artisti elossa tai ei. Lisäksi, mielestäni on järkyttävää että Itä-Saksassa kaikkia valvova ja mielivaltaisesti toimiva valtion poliisi Stasi oli Iso Paha Juttu, mutta tekijänoikeusasioihin yhdistettynä stasimaisten rakenteiden upottaminen yhteiskuntaan koetaan haluttavaksi ja jopa välttämättömäksi.

Älyttömintä asiassa on “tämä on artistin etujen vuoksi”-argumentointi. Jos mediayhtiöt ovat todella noin huolissaan artisteista niin asia on hyvin helppo korjata: mediayhtiöt maksakoon artisteille enemmän rahaa. Kyllä, tämä tarkoittaisi voittomarginaalien pienenemistä koska kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan enemmän ja enemmän samasta tuotteesta. Voittomarginaalien kutistuminen on pieni hinta artistin hyvinvoinnista, eikös?

Lisäksi, hyvin harva muusikko elää yksinomaan levytuloilla tai edes Gramex-korvauksilla ja joutuu esimerkiksi keikkailemaan jotta saisi tarpeeksi tuloa. Miksi? Eikö teoksista maksettu korvaus olekaan sopivan suuri? Won’t someone please think of the artist.

Miksi artistille ei siis makseta reilua palkkiota? Siksi, koska artistilla on hyvin vähän tekemistä tämän asian kanssa.

Homma menee jotenkin näin: nyt kun tuotantokapasiteetista leijonanosa on ulkoistettu Kiinaan ja Intiaan, on samalla tuhottu länsimaiden kyky kilpailla tuottamalla konkreettisia hyödykkeitä kuten esimerkiksi puhelimia, radioita, ja autoja. Länsimaiden ainoa mahdollisuus saada tuloja jäljelläolevasta tuotannosta on muuttaa pelin sääntöjä: kehityksenä näyttää olevan immateriaalihyödykkeiden, kuten musiikin ja elokuvien, tuotannon nostaminen samalle tasolle konkreettisten materiaalisten hyödykkeiden kanssa. Tämä onnistuu vain vahvalla lainsäädännöllä ja valvonnalla, koska on paljon helpompaa kopioida Britney.mp3 kuin kopioida Toyota-auto.

Ongelmana on että kyseinen vahva lainsäädäntö pitäisi saattaa voimaan ympäri maailmaa. Jos maat kuten Kiina, Intia ja Venäjä eivät yksinkertaisesti lähde leikkiin mukaan, homma ei toimi. Itse en usko että kyseinen vahva lainsäädäntö tulee tapahtumaan ympäri maailmaa, ei edes salassa puuhattavan ACTA-paketin myötä.

Ennenkuin kyseinen lainsäädäntö on paikoillaan ympäri maailmaa, en näe lainkaan järkeväksi rakentaa stasimaista valvontakoneistoa ikäänkuin etukäteen. Olenkin miettinyt sopivaa tapaa vastustaakseni tätä kehitystä, ts. olen etsinyt tapoja heristää uhmakkaasti keskisormeani niille poliittisille ja taloudellisille tahoille jotka tätä kehitystä ajavat.

Nyt olen löytänyt pienenpienen keinon. Piraattipuolue vastustaa edellä kuvaamaani kehitystä. Ongelmana on, että Suomen Piraattipuolue ei ole vielä saanut tarpeeksi kannattajakirjoja kasaan. Toisin sanoen, en voi äänestää suomalaisen Piraattipuolueen ehdokasta. Toisaalta, Ruotsin Piratpartiet on jo puoluerekisterissä ja asettanut ehdokkaita europarlamenttivaaleihin.

Koska asun Ruotsissa, saan äänestää europarlamenttivaaleissa ruotsalaisia puolueita ja ruotsalaisia ehdokkaita. Tämä vaatii vain ilmoituksen lähettämistä, jonka jälkeen voin äänestää Ruotsissa.

Ruotsin Piratpartiet tulee siis saamaan ääneni. En ole yksin, sillä kansalaisten salakuuntelun laillistaminen FRA-lain myötä ja The Pirate Bay -sivustoa vastaan äskettäin käydyn oikeudenkäyntifarssin ensimmäinen osakilpailu aiheutti voimakasta epätyytyväisyyttä ja liikehdintää Ruotsissa.

Rohkenenkin väittää että Piratpartietilta menee ainakin yksi, ellei peräti kaksi ehdokasta europarlamenttiin.

Take that, kabineteissa kähmivä mediateollisuus! Demokratia etenee, stasikehitys mätänee!! The revenge of the nerds!!!

1. Elokuvassa I Am Legend pandemiaksi yltynyt virus tekee ihmisistä aggressivisia valoa kaihtavia zombeja, ja päähenkilö linnoittautuu asuntoonsa joka yöksi turvaan. Näemmekö sika Lentsun(tm) myötä pandemiaksi yltyvän viruksen aiheuttavan (ylipäänsä) ihmisten linnoittautumisen asuntoihinsa, kuluttamaan aikaansa kalpeiden valoakaihtavien zombien luomien ohjelmistojen avulla koteihinsa tulevilla Youtube-videoilla, joissa mies kiinnittää rullalautaansa lähikaupasta ostetun rakettikranaatin vauhtia tuomaan ja ajaa itsensä naapurin katolta alas, kaataen lopulta naapurin puutarhatontun aurinkoa ottavan naapurin kotirouvan jalkojen väliin? Täh? Miksi helvetissä kirjoitan näin pitkiä lauseita? Tajusiko tuota edellistä edes kukaan?

2. Vappuaiheinen, keventävä kysymys: näemmekö finanssikriisin(tm) myötä kansallisvaltioiden luhistumisen? Toteutuuko Marxin muijan pojan profetiat kapitalismin vääjäämättömästä itsetuhoutumisesta omaan ahneuden ja epäoikeudenmukaisuuden luomaan mädännäisyyteensä – ts. toiko kapitalismin kova ydin Wall Street ja Lontoo meille sen, mitä Marxin Kalle jo aikoinaan povasi tapahtuvaksi – nimittäin wanhan cunnon proletariaatin vallankumouksen? Jos näin on, kuinka ironista. Juokaamme sille lasillinen vappusimaa.

Ruotsista ajankohtainen uutinen product placementista. ABB:n hitsausrobotti on päässyt näkyvään rooliin uudessa Terminator: Salvation -elokuvassa. Maailman orjuuttavat ja ihmisyyden tuhoavat tappajarobotit valmistetaan siis kotikaupunkini suuryrityksen voimin. Hurraa!

Arkkitehtuuriltaan kylpylärakennus oli varsin mielenkiintoinen sekoitus japania (lakattua puuta, kivireunuksia puisen laattalattian reunoilla ja harmonisia muotoja) ja itäsiperialaista ydinpommibunkkeria (jänniä betoniseiniä ja matalia kattoja). Sisustus oli kauttaaltaan varsin japanilaishenkistä eli matalaa.

Itse kylpylässä oli kuumia altaita ulkona ja sisällä, uima-allas, dojo erilaisille ohjelmille ja aktiviteeteille, ruokaravintoloita, karaokea, sakebaari jne. Erilaisia hoitoja oli toki saatavilla hieronnasta lähtien. Kokeilin hieman eksoottisempaa “floating”-härveliä, jossa mennään jättimäisen muovimötkön sisään suolaveteen kellumaan korvatulpat päässä. Suolavesi kelluttaa niin hyvin että olo tuntuu käytännössä painottomalta. Hoito oli varsin rentouttava. Luulin että en edes nukahtaisi sinne kunnes eräs työntekijöistä lopulta herätti minut koputtelemalla kanteen. Sessio kesti 45 minuuttia mutta tuntui paljon, paljon pidemmältä ajalta – jonkinlainen anekdootti oli että 45 minuuttia muovimunan sisällä vastaa 6 h yöunta. En tiedä tuon aika-arvion tarkkuudesta, mutta subjektiivisesti arvioiden ainakin pari-kolme tuntia lie kohdillaan…

Ruoka oli erinomaisen hyvää ja korkealaatuista; sushia, sashimia, nuudelikeittoja ja sen sellaista, ja toki sakea ja (tietenkin) japanilaista kaljaa. Hyvä sake on oikeasti erittäin herkullista juomaa. Päinvastoin kuin voisi luulla, se ei suinkaan ole mitään paloöljyn makuista litkua joka vie hammaskiilteen mennessään. Vertailukohta voisi olla valkoviini, jossa hedelmäisen maun tilalla on vieno riisin maku.

Japanilainen kylpytyyli on tavallaan lähellä suomalaista mökkielämää: ideana on istua matalalla puupenkillä ja pestä itsensä pienellä pesupyyhkeellä ja saippualla, jonka jälkeen vedellä täytetystä puukiposta kaadetaan vettä päälle kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen kunnes saippuat on huuhdottu pois. Hieman aikaa ja keskittymistä vaativaa puuhaa näin peseytyä mutta mikäs siinä kun ei ollut kiire mihinkään.

Vinkkinä siis: jos ei millään keksi mitä siellä Tukholmassa tekisi muuta kuin Drottninggatanin sahaamista edestakaisin kaameassa kankkusessa, niin harkitse piipahtamista Yasuragissa. Bussilla ajelee Hasseluddeniin noin puolessa tunnissa. Bussi lähtee Slussenista, jonne on helppo löytää – Slussen on aivan vanhan kaupungin vieressä.

Slussenista puheen ollen, siinä on kappale kauheinta Ruotsia. On hankala kuvailla sanoin Slussenin epäfunktionaalista rumuutta joten suosittelen vierailua paikan päällä. Joku voisi kysyä “miksi Slussenin on annettu mennä moiseen kuntoon?”. Paradoksaalista sinänsä, Slussenin ei ole annettu mennä mihinkään kuntoon, vaan se on täsmälleen juuri sellainen jollaiseksi se on tehty ja suunniteltu: betonivalua, Miami Vice kasarineonputkihenkisyyttä, outoja käytäviä, rappusia ja spurguja vilisevä kauhistus.

PS. Jos Suomessa haluaa kokea jotain uutta kylpylässä, voin heittää vinkkinä että Haikon Kartanossa kannattaa kokeilla -110 C lämpötilaan jäähdytettyä kylmähoitohuonetta.

Alussa oli… Collateralized Debt Obligation

Molemmat suuret, Volvo ja Saab, astuivat ongelmineen Ruotsissa aikakauslehtien otsikoihin jotakuinkin samoihin aikoihin. Tämä tapahtui aikana jolloin herra Madoffin ihmeellinen taikapyramidi/ponitehdas oli vielä luhistumatta mutta jolloin mm. Lontoon baabelintornit jo huojuivat pankkien räjähdellessä ympärillä.

Alussa tilannetta lähinnä äimisteltiin. Ilmassa kyti jonkinlainen toivo hallituksen astumisesta kehiin ja ihmepelastuksesta näille konkurssin partaalla huojuville autoyrityksille. Homma toimisi, business as usual ja autotehtaat voisivat jatkaa tuotantonsa siirtämistä ulkomaille samalla kun ne imuroisivat ruotsalaisten veronmaksajien rahoja. Vaan toisin kävi, hallitus kieltäytyikin rahoittamasta yrityksiä.

Sinänsä tämä oli harvinaisen viisas valinta, sillä mitä järkeä olisikaan tehdä tulonsiirtoa General Motorsin (Yhdysvaltalaisille) osakkeenomistajille? Toisaalta, jotain tarttis tehrä koska molempien yritysten alihankkijaverkostot ovat Ruotsissa varsin laajat. Pelkästään toisen yrityksen konkurssi toisi kerrannaisvaikutuksena alihankkijoiden konkurssien myötä kaaosta lähes joka pitäjään, etenkin Etelä-Ruotsissa. Työttömien määrä lisääntyisi kertaheitolla varsin runsaasti.

Lujaa laatua Volvo

Jossain vaiheessa näytti siltä, että Ruotsin hallitus alkaisi pumpata rahaa Volvon ruotsalaisille alihankkijayrityksille – tällöin rahat säilyisivät kotimaassa eikä olisi vaarana tunkea rahoja Yhdysvaltain talousluhistuman tapahtumahorisontin tuolle puolen. Kuinka ollakaan, näin ei tapahtunut.

Tai odota!

Volvo on ehkä sittenkin saamassa rahaa tietyillä reunaehdoilla. Eräs jo aiemmin esillä ollut ehto oli tuotannon palauttaminen Ruotsiin. Nyt on esillä Volvon henkilöautotehtaiden panttaaminen Riksgäldenille hallituksen (ainakin) 5 miljardin kruunun lainaa vastaan (n. 500 M eur). Voi olla että Ruotsin valtiosta tulee Volvon omistaja.

Ottaen huomioon maailmalla erinäisiin pelastaviin liikkeisiin ja rehottavaan korruptioon tungetun rahan määrän, moinen summa vaikuttaa lähinnä taskurahalta. Esimerkkinä mainittakoon vakuutusyhtiö AIG:n johto, joka työnsi miltei puoli miljoonaa taalaa ns. bailout-rahoja ylimmän johtonsa kylpylälomailuun ja oheissikailuun.

Saab – viisi kirjainta joihin voit luottaa

Saabin kohtalo on tylympi. Yritys pysäytti velkojensa maksamisen sekä hakeutui uudelleenorganisointiin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä että yritys ns. pannaan lihoiksi. Maineikkaan ruotsalaisen autotehtaan taru on lopussa, viimeinen tehtaasta ulos sammuttakoon valot, jne.

Vai onko sittenkään!

Lehdistössä velloo huhuja Saabin yhtymisestä Opelin kanssa. Syntyykö tästä vielä tehdas joka suoltaa “saappeleita”? Kukaan ei myönnä, eikä kiellä, eikä päinvastoin. Eräs rikka sopassa on Saab-tuotannon siirtäminen Trollhättaniin; seikka, jota Opel ei välttämättä sulata.

Miä en tajuu.

Ota tästä sotkusta nyt sitten mitään selvää. Haloo, voisiko joku tehdä tästä Hollywood-elokuvan jossa asia olisi (toki Volvo + Saab takaa-ajojen ja räjähdysten ryydittämänä) sopivan mustavalkoisen yksinkertaistettu ja tarpeeksi monta kertaa toistettu, että tyhmempikin sen ymmärtää?!?

Valta on vaihtunut Yhdysvalloissa. Muutosta sloganillaan “yes we can” lupaillut Barack Obama heräsi eräänä aamuna ja huomasi olevansa Oval Officen sohvan alla presidentillinen kylpytakki päällään. Päätäkin särki niin saatanasti, ja hän hädin tuskin muisti edellisen presidentin, George Walker Bushin paljastaman presidentillisen salaisuuden sijainnin (tämä on dokumentoitu Nicholas Cagen tähdittämän dokumenttisarjan “National Treasure” osassa 2).

Hieman myöhemmin, kaukana pohjoisessa ja pimeässä, mutta naapurimaitaan valoisammassa Ruotsissa nykyinen opposition tähti, entinen moniministeri Mona Sahlin, yritti ratsastaa herra Obaman maineella ja eritoten herra Obaman sloganilla viimeviikkoisessa Ruotsin Sosialidemokraattien tilaisuudessa.

“S we can”, kosiskeli rouva Sahlin paikalle kokoontunutta yleisöä. “S we can“, kyllä me sosialidemokraatit pystymme.

Kyseisellä heitollaan rouva Sahlin teki tunnetuksi, kenties tahtomattaan, myös erään toisen aatteellisen yhdistyksen. Toisin kuin Ruotsin Sosialidemokraateilla, tämän yhdistyksen agendana on lopettaa hamppukasvin ympärillä vellova kieltolaki ja ajaa Cannabis Sativan laillistamista. Tämä yhdistyksen nimi on “Swecan”. S-we-can!

Ainakin rouva Sahlin sai runsaasti palstatilaa, ja kuten vanha suomalainen sananlasku 1700-luvulta Hämeen pitäjästä sanoo: any publicity is good publicity.

Asiasta aasinsillan kautta perinteisesti kukkaruukkuun. Termi “finnjävel”, jonka suora käännös on “suomipiru” mutta jonka voisi ehkä suomentaa käsitteellisesti lähemmin “perkeleen suomalainen”, on mielestäni hauska ilmaisu. Koska en löytänyt ruotsinkielisestä Wikipediasta minkäänlaista finnjävelin analysointia esimerkiksi sen etymologiasta, ajattelin etsiä sitä netistä. Tässäpä siis hieman lukemista: The birth of the Finn-devil.

PS. Anssi Kela -nimeni on Jani Kela.

Lujaa näyttää menevän ainakin eduskunnassa, sillä Iltalehdessä oli (kuulemma) tällainen maininta: “Eduskunnan päätös ryhtyä suosimaan pornovapaita hotelleja virkamatkoilla on jyrkässä ristiriidassa talon sisäisen käytännön kanssa.”

Eli ensi viikolla tehdään töitä maanantaista keskiviikkoon ja sen jälkeen huilitaan neljä (4) päivää. Tällainen meno sopiikin vappuun, tuohon työläisten juhlaan, vallan täydellisesti.